Blogitaivas

Uusi Helluntai

Uusi Helluntai  syttyy ihmisen sydämessä, kun hän löytää sisältään jäljen, jonka Jeesus sinne jättää. Se on pieni särö jäässä, joka ympäröi tunnotonta sydäntä.

Tunnoton, jääkuoressa oleva sydän  ei jaksa säteillä lämpöä ympäristöönsä. Sen voimat riittävät juuri ja juuri pitämään kantajansa elossa.  Jääsydämen usko takertuu armoon, mutta kynnet revenneenä hän kantaa vanhoja taakkoja selässään.

Jos emme ota Jeesusta mukaan arkeemme, olemme vaarassa tukehtua ja vanhat synnit palaavat taakaksemme yhä uudestaan.  Jumalan lain edessä  teemme itsestämme syyllisiä jälleen kerran ja elämästämme tulee tuskaisaa vaellusta hämärässä. Olemme alttiita pahan äänelle. Se kuiskaa korvaasi, että juuri tällainen olet etkä voi asialle mitään, olethan ihminen ja osasi on vaikeroida omassa heikkoudessasi.

Tämä etäännyttää meidät Jumalasta ja pälyilemme piilossa hänen kasvoiltaan kuin Adam aikoinaan. Lopulta jättäydymme pois myös armosta ja hylkäämme evankeliumin liian vaikeana asiana. Gal 6:7-8 sanoo,

Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8

View original post 253 more words

Advertisements

Blogitaivas

Ajatukseni lähtee liikeelle omasta tukehtumisen tunteesta kun ensin oivaltaa jotain elämästä ja sitten innolla lähtee toteuttamaan itseään sen suuntaisesti. Ongelmani on ollut juuri tuo vallaton tarve toteuttaa omaa minääni. Kun 10 asteen pakkasessa ja lumimyrskyssä hakkaa avantoa pakostakin ihminen tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi. Joka viikko tuo pahuksen avanto jäätyy kansista ja suojista huolimatta ja edellisen päivän työ on kirjamellisesti kadonnut jäähän.

Kun kilvoittelemme uskonelämässä, pyrkimyksemme on olla Kristuksen kaltainen. Mutta kuinka helposti luomme itsellemme  itse tietyn mallin ja kuvan siitä millainen on Kristus. Sitten juoksemme tuon kuvan perässä. Näin hengellinen elämä muuttuu nopeasti velvollisuuksiksi ja tavoittelemme tiettyä tunne tilaa, jotta voisimme olla tyytyväisiä uskonelämäämme. Yritämme toimia sen kuvan mukaan jonka olemme itse luoneet. Tällainen usko näännyttää ihmisen ja pahimmillaan johtaa niin suureen pettymykseen, että  luottamus armoon katoaa ja pian myös Jumalaan. Ihminen palaa karrelle ja seuraa hengellinen kuolema.

Kun ihminen tulee uskoon ja ymmärtää oman syntisyytensä Jumala liittää vanhan…

View original post 165 more words

Joulun kuva

Joulun Kuva

Posted on 22.12.2012 by 

Joulun kuva hangella

Jouluna pysähdymme, tai ainakin yritämme pysähtyä ja keskeyttää arjen kiire ja paine. Miten siinä onnistumme, jää joskus yritykseksi. Mutta ehkä juuri se, että yritämme ja tahdomme on riittävä asia. Istun mummolan vintillä ja katselen rantakoivuissa aterioivia teeriä. Ne eivät tiedä tarkkailijastaan mitään. Pakkanen paukkuu puiden oksissa ja on kylmä. Aamulla kävin jäällä kävelemässä kameran kanssa. Aurinko ja pakkanen olivat järjestäneet aamuiselle kulkijalle huikean näytelmän. Nouseva aurinko värjäsi Vuokatinvaarat ja valo kimmelsi  ilmakehän jääkiteissä. Kylmyys pani  järven valittamaan jalkojen alla. Jää moukui, kuten kainuulaiset sanovat. Edellisviikon kovat tuulet olivat muotoilleet lumesta taideteoksia, joiden muodoissa aurinkoleikki valoilla ja varjoilla. Kuljin katsellen kaikkea kiittäen Jumalaa elämästäni. Juttelin asioitani Hänelle kun yhtä äkkiä hangen pinnasta minua katseli Joosef.  Miehen katse oli rauhallinen ympäröivästä kylmyydestä huolimatta.  Näin että hän ei ollut yksin. Maria ja Jeesus-lapsi  olivat mukana. Tajusin että heidän seuraassaan oli vielä kolmas hahmo. Olinko se minä?

Keskellä kylmää jää lakeutta olin tullut Jeesus-lapsen luo. Olin ollut jo sielä ennen kuin osuin tähän sillä hahmoja oli neljä. Talven kylmä aurinko ei jaksanut lämmittää kasvojani ja hengitys huurtui paksuksi pilveksi ympärilleni mutta sisälleni syttyi jälleen tuli joka lämmitti. Retkeni oli vienyt minut jälleen vapahtajani luo.

Teemme matkaa kylmässä maailmassa Joulun lapsen luo joka odottaa meitä. Matka tuntuu pitkältä mutta todellisuudessa se on vain askeleen päässä. Jumalan valtakunta murtaa tiensä keskelle kylmää talvea sielä missä ihminen sydämessään avaa oven Joulun ihmeelle. Jumala lupaa rauhansa niille, jotka näkevät maailmaan tulleen valon.  Jumala lahjoittaa Joulun herran kautta Rauhan omilleen.

Jatkoin matkaa varpaat kohmeessa mutta mieli valoisana  ja sydän ylistystä täynnä. Ylistin Joulun Herraa, jonka sain kohdata Joosefin ja Marian kanssa kolmenkymmen asteen pakkasessa.

Jumalan Rauhaa ja siunattua Joulua sinulle!

  • Joulun kuva hangella