Alku ja Elämä

Alut ovat tärkeitä, sen muistaminen miksi lähdin liikkeelle auttaa menemään eteenpäin.

Kuva

Elämä on enemmän kuin matka kahden pisteen välillä. Alkujakin on enemmän kuin yksi mutta minne tie vie on riippuu siitä millaiseen alkuun olemme kiinnittäneet elämämme. 

Aadam sai hyvän alun. Kaikki oli hyvin ja elämä mallillaan, kunnes pahuus sai alkunsa. Vapaus valita, sekä kiusaus, toi synnin maailmaan ja Jumala loi uuden alun ihmiselle joka joutui eroon Hänestä. Vielä etsi Jumala ihmistä ja kyseli missä  hän piileskeli, vaikka tiesi jo synnin tulleen väliin. 

Jumala ei ole lakannut etsimästä ihmistä. Nytkin hän kysyy varovasti ja pakottamatta,–Missä olet Ihminen? Hänellä on tarjotavanaan uusi alku ja uusi elämä. 

Eeva joutui ensimmäsenä antamaan elämän pois käsistään, kun kuolema osoitti paikan ihmiselle. Ihminen joutui taipumaan sen tosiasian edessä, että elämän tie kulkee kahden  totuuden välillä, Elämän ja kuoleman totuuden. 

Minulla on ollut elämässäni useita alkuja, joiden päämäärä on ollut sama. Päämääräni ei ole kuolema. Matkani tavoite ei ole luoda komea ura, josta minut muistettaisiin. Matkani päämäärä ei ole kerätä rikkauksia, jotta voisin lekotella eläkepäiväni mukavasti ja turvata lasteni tulevaisuus.  tavoitteenani ei ole pramea hautakivi jonka äärellä minua muisteltaisiin  vaan päämääräni on Elämä.

Kun lähden jälleen uudesta alkupisteestä liikkeelle, teen sen samoista lähtökohdista kuin Adam ja Eeva lankeemuksen jälkeen. Nostan katseeni Käärmeenpään polkijaan, Vapahtajaan johon hekin laittoivat toivonsa. 

Kun ensimmäisen kerran tunsin Jumalan hengen tulevan luokseni, koin alun jonka suunnan tahdon pitää. Turvallisuus ja lämpö, jonka löysin keskellä meluavaa nuorisojoukkoa Jumalan kasvojen edessä loi sillan, joka vienyt Henkeni yli omien harharetkieni luomien kuoppien ja ansojen.  On ollut mahdollisuus aina aloittaa uudestaan. 

Jumala tahtoo olla kanssani. Olen löytänyt paikkani joukossa, joka matkaa kohti taivasta ja iankaikkisuutta . Olen heittäytynyt elämään jonka pääte piste on otettu pois ja nykyisyys on Jumalan kämmenellä.

Advertisements

Meidät on löydetty!

Tarkastelin eilisen ja tämän aamupäivän lukija ja käynti tilastoja ja hämmästyin kun kävijä määrät ovat kasvaneet huomattavasti. Tämä tarkoittaa myös sitä että kommentointi alkaa kiinostaa lukijoita ja niille riittää katsojia. Käytännössä se tarkoittaa että sitä että asialliselle keskustelulle on nyt tilausta. Me kirjoittajat haluamme sitä ja toivottavasti myös lukijat.

Kävijämäärien kasvulle on luonnollinen selitys eli Kotimaa24.fi uutisointi uusista Blogialustoista ja sivustoista. Jokainen sivusto profiloituu kirjoittajakunnan mutta myös lukijakunnan mukaan. Meillä on ajatus että Jumala antaa meille Sanan ja meidän tehtävämme on omalta osaltamme tuoda sitä julki oman persoonamme läpi. Itse olen maallikko ja olen riippuvainen Jumalan antamasta ymmärryksestä ja joskus oma ymmärrys ja ylpeys ottaa vallan ja tekstikin on sitten sen mukainen.

Näillä mennään ja toivon että osaisimme kertoa toisille ihmisille Hyvästä ja rakastavasta Jumalasta rakkauden ja ilmestyksen hengessä. Iloa elämääsi!

Vapauden uskonto

10.11.2012 | Tapio Laakso

Voisiko olla sellainen uskonto jossa olisin vapaa kaikesta. Olisin vapaa Jumalasta ja tarpeesta armahdukseen.
Olisiko jossain todellisuus, jossa kukaan ei olisi yläpuolellani ja minä, ihminen hallitsisin kaiken, kaiken syvyyden, kaiken korkeuden, kaiken leveyden ja pituuden.

Olispa sellainen vapaus, joka lohduttaisi minut ikiuneen valkoiseen kehtooni, hävittäen ruumiistani kivun ja häpeän. Antaen juosta läpi elämäni vapaana ja voimakkaana. Voittaen kaikki ja kaiken mitä voitettavissa on. Vapaus joka irottaisi ruumiini kahleesta.

Olisipa sellainen vapaus, joka nostaisi tuntoni oikeuden puoleen ja tekisi minusta, ihmisestä hyvän. Voisin laskea aseeni, miekkani ja keihääni syleillen maailmaa ja sen ihmisiä.

Mutta sielussani on pimeää eikä nuo vapauden valot jaksa sitä valaista. Sen lämpö ei tartu kehooni eikä tyhjyyttä sisälläni täytä sen tieto. Ihmiset lähelläni katoavat kylmään.

Jumala, huudan puoleesi ja etsin kasvojasi. Sielu janoten elävää vettä. Kaukaa tunsin Henkesi hehkun ja etsin ovea päästäkseni sisään. Kun vihdoin löysin oven syvältä sydämestäni, huomasin astuneeni ulos, vapauteen.

Rukous rikkaan puolesta

Rukoillaan rikkaan puolesta että köyhillä olisi helpompaa

http://www.hs.fi/ulkomaat/Oxfam+Maailman+sata+rikkainta+voisi+lopettaa+k%C3%B6yhyyden/a1305640505398?ref=tf_iHSisboksi630&jako=0280358da366c32e41c3e7e859bf9149

Lue linkin uutinen ja käy kanssani rukoukseen. Rukoillaan näiden sadan ihmisen uskoontuloa tai edes yhden heräämistä. Rukoillaan antamisen armolahjaa.

Olen tosissani, sillä Jumala tekee edelleen ihmeitä kun me vain teemme osuutemme.  Anotaan ja kerjätään Jumalalta kuin lapsi. Huudetaan maailman hätää Isälle. Kerrotaan siitä epäoikeudenmukaisuudesta joka on myös meidän syytämme, sillä omalla kulutuksella olemme lihottaneet noiden sadan kukkaroa ja uhranneet samalla rahan alttarille.

 Rukoillaan pyytäen samalla anteeksi omaa ahneuttamme. Rukoillaan yhdessä ja Jumala tekee loput. 

Arki ja Jumalan valtakunta

Kuva

Hengellisen elämän eväät

 

Uskonto, uskovaisuus, hengellisyys ja usko. Sanoja jotka yhdistetään ihmisiin jotka uskovat Jumalaan.

Uskonto joka sisältää sanana koko paketin kulttuuria, filosofiaa ja tapoja. Uskovaisuus ilmenee uskonnon harjoittamisena riitteinä ja toimintoina jonkin koodiston mukaan. Hengellisyys on ajattelun ja tapojen perustelua jonkin ajatusmallin mukaan ja usko suuntautumista jonkin Ihmisen ulkopuolisen voiman mukaan, joka laittaa kaiken edellä mainitun liikkeelle ja ihmisen toimimaan.

 

Jeesus ei ollut uskonnollinen.

 

Luterilaiseen uskoon on liimattu päälle lappu, jossa varoitetaan lankeamasta omavanhurskauteen ja siihen että teot eivät ihmistä pelasta. Näin toimiikin armotalous, siihen eivät tekomme voi vaikuttaa koska Jumala suhteemme ei ole millään tavalla riippuvainen teoistamme. Mutta suhteemme toisiin ihmisiin heijastelee sitä mitä sisällämme on. Jaakobin kirjeen ajatus, ”usko ilman tekoja on kuollut” kertoo uskojan sydämen tilasta, pelkästään uskonnollinen elämäntapa ei realisoidu sellaiseksi elämäntavaksi joka rakastaa sekä Jumalaa että lähimmäistä. Voi olla jopa niin että uskonnollinen ihminen ei kykene edes uskomaan Jeesukseen pelastajanaan vaan takertuu epäuskossaan tapoihin kuin hukkuva oljenkorteen ilman toivoa.

 

Mitä on hengellinen elämä? Mielestäni nykyisen hengellisen keskustelun vaiketena on ihmisen kyvyttömyys hyväksyä ajatusta, että elämme näkyvänä osana Jumalan näkymätöntä todellisuutta. Maailmamme on luotu tuosta maailmasta käsin eli tarkastelemme maailmaa luotuina, vaikka meillä on myös kyky luoda. Elämme kasvatettavina lapsina, vaikka meillä on kyky kasvattaa myös itse.  Voisi sanoa että olemme kuin akvaariokalat, joiden näköä hämää lasin takaisin heijastama oma vedenalainen maailma, emmekä näe sen takana olevaa todellisuutta.

 

Jotta näkisimme ja ymmärtäisimme Jumalan todellisuutta, on meidän tutkittava sanaa ja sen opetuksia. Mitä enemmän luemme ja perehdymme siihen, sitä paremmin pystymme käsittämään sitä mitä Jumala tarkoittaa kaikella. Ongelmana on se uskommeko, Olemmeko antaneet Jumalalle tilaisuuden kertoa itsestään.

 

Uskonnollisuus ei ole tie ymmärrykseen, ei myöskään uskonnon harjoittaminen. Ulkoiset tavat ja riitit saattavat tyydyttää meidän sieluamme ja auttaa keskittymään Sanaan, mutta ymmärrystä ne eivät lisää. Siksi tuntuu kummalliselta että Kirkkomme on täynnä reliikkejä 1500–1600-luvulta, joiden sisältö aukeaa huonosti nykyihmiselle ja nykyihmisen uudet tavat lähestyä Jumalanpalvelusta herättävät pahennusta. Asiat jotka eivät juuri kerro suhteestamme Jumalaan. Toki moni ihminen kokee Luterilaisen messun omakseen edelleen mutta se on ainoa Jumalalle kelpaava tapa viettää seurakunnan juhlaa, on melkoisen näköalatonta.

 

Jeesus mallintaa omalla elämällään aivan erilaista hengellistä toimintaa kuin mitä oma uskonnollinen kulttuurimme ilmentää. Nykyinen kulttuurimme mahdollistaa. jopa näkemyksen että Lähetystyö on tarpeetonta ja muutenkin keskustelun suunta on kääntynyt raiteille joka johtaa poispäin evankeliumin ytimestä ja sen julistamisesta pois. Toki Jeesuksenkin oli lähdettävä liikkeelle omasta kulttuuristaan jotta hänen sanomansa olisi ollut ymmärrettävä. Itse asiassa Jeesuksen vertausten nerokkuus ammensi ideansa ympärillä olevien ihmisten elämästä ja mursi ihmisten käsitykset Jumalasta ja Uskosta.

 

Jeesus kävi temppelissä ja hän tunsi kirjoitukset mutta erityistä Jeesuksen elämässä oli se malli jonka hän tarjoaa meille Jumalanpalvelukseksi. Hän kulki ihmisten keskuudessa opettaen ja parantaen ihmisiä.

Merkille pantavaa on että Jeesus oli ihminen samalla kun hän oli Jumalan poika. Hän tarvitsi Johanneksen Kasteen ja Pyhän Hengen voidakseen toimia ja Isän mallin ja ohjeen miten toimia. Jeesus sanoi useaan otteeseen että Minä kuuntelen isää ja teen saman kuin mitä hän tekee. Tämä tarkoittaa sitä että voimme toimia samalla tavalla.