Maassa maan tavalla?

Hätkähdin eilen luettuani Iltalehden jutun Piispojen edustuskuluista. Ensi reaktioni oli, että taas keltainen lehdistö kaivaa sontakasoja ihmisten takapihoilla, mutta kun juttua luki eteenpäin tajusinkin, kasa ei ollutkaan takapihalla, vaan etupihalla ja vieläpä etuoven edessä.

Julkisen sanan tärkein tehtävä on toimia kansakunnan omanatuntona, Samu-sirkkana, joka kuiskuttelee kulkijan korvaan oikeaa suuntaa. Valitettavaa vain on, että olen pitänyt myös henkilöitä, jotka työskentelevät kirkon johtavissa toimissa tällaisina suunannäyttäjinä.

Nyt on kuitenkin huomioitava, että kyse on pienestä otoksesta, jonka näyttö sinällään on aika rankka. On helppo lyödä tämän perusteella koko joukon päälle kasa erilaisia leimoja, sen sijaan että pyrkisi näkemään asiassa jotain hyvää.

Kirkolla on ennenkin ollut ongelmia alkoholin ja rahan kanssa. Herännäisyyden syntyaikoina kotipolttoinen viina tappoi ja villitsi ihmisiä. Härmän seutu Etelä-Pohjanmaalla oli Euroopan väkivaltatilaston yksinäinen kärki tappojen ja murhien osalta. Syynä oli isojen maalaistalojen joutilaat ja perinnöttömät nuoret miehet, jotka varastivat viljaa, polttivat sitä viinaksi ja rellestivät pitkin kyliä. Elettiin Härmän Häjyjen aikaa. Viina ei ollut kuitenkaan vain häjyjen ongelma vaan viinan kotipoltto oli koko kansan syöpä ja sitä omalta osaltaa ylläpiti kirkko ja kirkollisvero. Köyhä kansa nimittäin poltti arvokasta viljaa viinaksi ja maksoi viinalla kirkollisveronsa kun ei muuten pystynyt. Viina hyyssättiin pappilaan josta sitten palvelusväki myi sitä takaovelta eteenpäin pappilan kulujen peittämiseksi. Samalla kotipolttoinen maistui myös pappilan väellekkin. Pappilat edustivat köyhässä maassa sen ajan sivistyneistöä ja kulttuuria, joita hiljalleen vaurastuvat talonpojat ja kauppiaat sitten matkivat. Vastareaktiona viinan aiheuttamalle kurjuudelle on syntynyt Suomessa kaksi merkittävää Herätysliikettä, Herännäisyys ja Lestadiolaisuus.

Kyse taitaa olla taas siitä kuuluisasta ilmiöstä nimeltä maantapa. Luulisin että Piispat osaltaan noudattavat niitä tapoja, joita he kuvittelevat edeltäjiensäkin noudattaneen. Vieraat tulee kestitä ja kunnolla. Viinikulttuuri on ilmeisen hieno asia ja siksi sen voisi olettaa kuuluvan kirkolliseen vieraanvaraisuus kulttuuriin. Mutta olemme Suomessa, jossa alkoholi jakaa aina väkeä. Kirkon väki ei voi kuvitella olevansa etanana, joka sujuvasti liukuu partakoneenterällä saamatta aikaan vahinkoa. Esimerkillä johtaminen on ainoa tapa toimia oikein kirkossa. Ei voi olla muuta tapaa. Olipa viinit ja viinat kenelle tahansa niiden hankinnassa ei saa olla mitään epäselvää. Isoista rahoistahan tässä kirkonkokoisessa laitoksessa ei ole kyse ja samanlaisia edustuskuluja syntyy kaikissa isoissa julkisyhteisöissä.

Hyvä hallintokulttuurin pitää olla aina läpinäkyvää ja ymmärrettävää. Rahan käyttö on kiinteä osa sitä. Se mikä ennen oli hyväksyttävää tai tapana, ei voi olla mallina nykymenolle. Omat ja firman rahat pitää pysyä tiukasti erillään olipa sitten kyse viinistä tai pääsiäismunista. En voisi kuvitella antavani koulun rahoilla ostettuja lahjoja virpojille koska siinä katoaa henkilökohtainen suhde annettavaan lahjaan ja lahjottaviin. Pieni mutta tärkeä asia. Vielä vähemmän sopisi viininmaistajaiset vanhempainillassa.

En kuitenkaan aio erota kirkosta tai lähteä sotajalalle piispoja vastaan. Mutta olen iloinen että Iltalehti tarttuu melko vaikeaan aiheeseen. Ajattelen positiivisesti että tämä on pienen, tosin melko merkittävän piirin asia.Kirkonväki koostuu tavallisista ihmisistä jotka elävät oman nahkansa sisällä tavallisen matti ja maija meikäläisen elämää. Kun Samu Sirkka on puhunut jää nähtäväksi korjautuuko suunta.

Advertisements