Kirkko on saattohoidossa

Kirkon saattohoito on hyvissä käsissä.  Viime aikoina olen ollut ahkerasti mukana maallikko vetoisissa tilaisuuksissa. Olen katsastellut osallistujakuntaa ja todennut että olen yleensä nuorimmasta päästä. Osallistujien keski-ikä alkaa olla  yli 70 ja alle 30 vuotiata näkyy tuskin koskaan. Toki poikkeuksiakin on. Itse olen hieman alle viiskymppinen

Tämä on siis todellisuus jossa suurin osa seurakunnista elää. En puhu nyt juhlapäivistä jolloin tavanvuoksi käydään kirkossa, vaan tilaisuuksista joihin tullaan rakentumaan ja saamaan voimaa hengelliseen elämään ja arkeen. En myöskään puhu niistä upeista Jumalanpalvelusyhteisöistä joissa keski-ikä alkaa kolmosella ja lasten äänet täyttävät salin ja sekoittuvat opetukseen saaden kaiken kuuulostamaan kevätpuron solinalta.

Puhun hiljaisista maaseutuseurakunnista joiden vanhukset ristivät kätensä nuorien puolesta kun oma polku taittuu kohti iankaikkisuutta.  Heillä pelko siitä että ketään tule perässä repii sielua.

Kirkko saattohoitaa itseään vähitellen pois ellei radikaalia muutosta tule Kirkkon perinteisiin. Juureva sukupolvelta toiselle siirtyvä kristillisyys ei hyppää sukupolvien yli vaan luterilaisena uskona tunnettu ilmiö on vaarassa vaipua unholaan ja jäljelle jää luuranko joka palvelee mekaanisesti yhteiskuntaa ja sen tarpeita.

Tämä on se synkkä kuva joka nousee toistuvasti mieleeni. En halua uskoa sitä, en halua sitä, mutta en näe mitään mikä estäsi sitä tapahtumasta. Mutta Jumala on ihmeellinen ja hänellä on kaikkeen oma aikataulunsa. Siksi yhdyn aina rukoukseen seurakunnan Vanhinten kanssa että Kirkko organisaationa löytäisi keinon siihen että isät ja lapset löytäisivät tiensä yhdessä seurakuntaan ja saisivat edelleen viettää ansaitsemansa sunnuntai-aamupäivän lastenkanssa

Liian kauas ovat Luterilaisen kirkon keski-ikäiset päässet kirkostaan. Jumalan Sanan merkitys arjelle on poissa ja omatunto arkana kierretään seurakunnan tilaisuudet kaukaa. Mutta mikä avuksi?

Advertisements

Alku ja Elämä

Alut ovat tärkeitä, sen muistaminen miksi lähdin liikkeelle auttaa menemään eteenpäin.

Kuva

Elämä on enemmän kuin matka kahden pisteen välillä. Alkujakin on enemmän kuin yksi mutta minne tie vie on riippuu siitä millaiseen alkuun olemme kiinnittäneet elämämme. 

Aadam sai hyvän alun. Kaikki oli hyvin ja elämä mallillaan, kunnes pahuus sai alkunsa. Vapaus valita, sekä kiusaus, toi synnin maailmaan ja Jumala loi uuden alun ihmiselle joka joutui eroon Hänestä. Vielä etsi Jumala ihmistä ja kyseli missä  hän piileskeli, vaikka tiesi jo synnin tulleen väliin. 

Jumala ei ole lakannut etsimästä ihmistä. Nytkin hän kysyy varovasti ja pakottamatta,–Missä olet Ihminen? Hänellä on tarjotavanaan uusi alku ja uusi elämä. 

Eeva joutui ensimmäsenä antamaan elämän pois käsistään, kun kuolema osoitti paikan ihmiselle. Ihminen joutui taipumaan sen tosiasian edessä, että elämän tie kulkee kahden  totuuden välillä, Elämän ja kuoleman totuuden. 

Minulla on ollut elämässäni useita alkuja, joiden päämäärä on ollut sama. Päämääräni ei ole kuolema. Matkani tavoite ei ole luoda komea ura, josta minut muistettaisiin. Matkani päämäärä ei ole kerätä rikkauksia, jotta voisin lekotella eläkepäiväni mukavasti ja turvata lasteni tulevaisuus.  tavoitteenani ei ole pramea hautakivi jonka äärellä minua muisteltaisiin  vaan päämääräni on Elämä.

Kun lähden jälleen uudesta alkupisteestä liikkeelle, teen sen samoista lähtökohdista kuin Adam ja Eeva lankeemuksen jälkeen. Nostan katseeni Käärmeenpään polkijaan, Vapahtajaan johon hekin laittoivat toivonsa. 

Kun ensimmäisen kerran tunsin Jumalan hengen tulevan luokseni, koin alun jonka suunnan tahdon pitää. Turvallisuus ja lämpö, jonka löysin keskellä meluavaa nuorisojoukkoa Jumalan kasvojen edessä loi sillan, joka vienyt Henkeni yli omien harharetkieni luomien kuoppien ja ansojen.  On ollut mahdollisuus aina aloittaa uudestaan. 

Jumala tahtoo olla kanssani. Olen löytänyt paikkani joukossa, joka matkaa kohti taivasta ja iankaikkisuutta . Olen heittäytynyt elämään jonka pääte piste on otettu pois ja nykyisyys on Jumalan kämmenellä.

Meidät on löydetty!

Tarkastelin eilisen ja tämän aamupäivän lukija ja käynti tilastoja ja hämmästyin kun kävijä määrät ovat kasvaneet huomattavasti. Tämä tarkoittaa myös sitä että kommentointi alkaa kiinostaa lukijoita ja niille riittää katsojia. Käytännössä se tarkoittaa että sitä että asialliselle keskustelulle on nyt tilausta. Me kirjoittajat haluamme sitä ja toivottavasti myös lukijat.

Kävijämäärien kasvulle on luonnollinen selitys eli Kotimaa24.fi uutisointi uusista Blogialustoista ja sivustoista. Jokainen sivusto profiloituu kirjoittajakunnan mutta myös lukijakunnan mukaan. Meillä on ajatus että Jumala antaa meille Sanan ja meidän tehtävämme on omalta osaltamme tuoda sitä julki oman persoonamme läpi. Itse olen maallikko ja olen riippuvainen Jumalan antamasta ymmärryksestä ja joskus oma ymmärrys ja ylpeys ottaa vallan ja tekstikin on sitten sen mukainen.

Näillä mennään ja toivon että osaisimme kertoa toisille ihmisille Hyvästä ja rakastavasta Jumalasta rakkauden ja ilmestyksen hengessä. Iloa elämääsi!

Vapauden uskonto

10.11.2012 | Tapio Laakso

Voisiko olla sellainen uskonto jossa olisin vapaa kaikesta. Olisin vapaa Jumalasta ja tarpeesta armahdukseen.
Olisiko jossain todellisuus, jossa kukaan ei olisi yläpuolellani ja minä, ihminen hallitsisin kaiken, kaiken syvyyden, kaiken korkeuden, kaiken leveyden ja pituuden.

Olispa sellainen vapaus, joka lohduttaisi minut ikiuneen valkoiseen kehtooni, hävittäen ruumiistani kivun ja häpeän. Antaen juosta läpi elämäni vapaana ja voimakkaana. Voittaen kaikki ja kaiken mitä voitettavissa on. Vapaus joka irottaisi ruumiini kahleesta.

Olisipa sellainen vapaus, joka nostaisi tuntoni oikeuden puoleen ja tekisi minusta, ihmisestä hyvän. Voisin laskea aseeni, miekkani ja keihääni syleillen maailmaa ja sen ihmisiä.

Mutta sielussani on pimeää eikä nuo vapauden valot jaksa sitä valaista. Sen lämpö ei tartu kehooni eikä tyhjyyttä sisälläni täytä sen tieto. Ihmiset lähelläni katoavat kylmään.

Jumala, huudan puoleesi ja etsin kasvojasi. Sielu janoten elävää vettä. Kaukaa tunsin Henkesi hehkun ja etsin ovea päästäkseni sisään. Kun vihdoin löysin oven syvältä sydämestäni, huomasin astuneeni ulos, vapauteen.

Rukous rikkaan puolesta

Rukoillaan rikkaan puolesta että köyhillä olisi helpompaa

http://www.hs.fi/ulkomaat/Oxfam+Maailman+sata+rikkainta+voisi+lopettaa+k%C3%B6yhyyden/a1305640505398?ref=tf_iHSisboksi630&jako=0280358da366c32e41c3e7e859bf9149

Lue linkin uutinen ja käy kanssani rukoukseen. Rukoillaan näiden sadan ihmisen uskoontuloa tai edes yhden heräämistä. Rukoillaan antamisen armolahjaa.

Olen tosissani, sillä Jumala tekee edelleen ihmeitä kun me vain teemme osuutemme.  Anotaan ja kerjätään Jumalalta kuin lapsi. Huudetaan maailman hätää Isälle. Kerrotaan siitä epäoikeudenmukaisuudesta joka on myös meidän syytämme, sillä omalla kulutuksella olemme lihottaneet noiden sadan kukkaroa ja uhranneet samalla rahan alttarille.

 Rukoillaan pyytäen samalla anteeksi omaa ahneuttamme. Rukoillaan yhdessä ja Jumala tekee loput. 

Arki ja Jumalan valtakunta

Kuva

Hengellisen elämän eväät

 

Uskonto, uskovaisuus, hengellisyys ja usko. Sanoja jotka yhdistetään ihmisiin jotka uskovat Jumalaan.

Uskonto joka sisältää sanana koko paketin kulttuuria, filosofiaa ja tapoja. Uskovaisuus ilmenee uskonnon harjoittamisena riitteinä ja toimintoina jonkin koodiston mukaan. Hengellisyys on ajattelun ja tapojen perustelua jonkin ajatusmallin mukaan ja usko suuntautumista jonkin Ihmisen ulkopuolisen voiman mukaan, joka laittaa kaiken edellä mainitun liikkeelle ja ihmisen toimimaan.

 

Jeesus ei ollut uskonnollinen.

 

Luterilaiseen uskoon on liimattu päälle lappu, jossa varoitetaan lankeamasta omavanhurskauteen ja siihen että teot eivät ihmistä pelasta. Näin toimiikin armotalous, siihen eivät tekomme voi vaikuttaa koska Jumala suhteemme ei ole millään tavalla riippuvainen teoistamme. Mutta suhteemme toisiin ihmisiin heijastelee sitä mitä sisällämme on. Jaakobin kirjeen ajatus, ”usko ilman tekoja on kuollut” kertoo uskojan sydämen tilasta, pelkästään uskonnollinen elämäntapa ei realisoidu sellaiseksi elämäntavaksi joka rakastaa sekä Jumalaa että lähimmäistä. Voi olla jopa niin että uskonnollinen ihminen ei kykene edes uskomaan Jeesukseen pelastajanaan vaan takertuu epäuskossaan tapoihin kuin hukkuva oljenkorteen ilman toivoa.

 

Mitä on hengellinen elämä? Mielestäni nykyisen hengellisen keskustelun vaiketena on ihmisen kyvyttömyys hyväksyä ajatusta, että elämme näkyvänä osana Jumalan näkymätöntä todellisuutta. Maailmamme on luotu tuosta maailmasta käsin eli tarkastelemme maailmaa luotuina, vaikka meillä on myös kyky luoda. Elämme kasvatettavina lapsina, vaikka meillä on kyky kasvattaa myös itse.  Voisi sanoa että olemme kuin akvaariokalat, joiden näköä hämää lasin takaisin heijastama oma vedenalainen maailma, emmekä näe sen takana olevaa todellisuutta.

 

Jotta näkisimme ja ymmärtäisimme Jumalan todellisuutta, on meidän tutkittava sanaa ja sen opetuksia. Mitä enemmän luemme ja perehdymme siihen, sitä paremmin pystymme käsittämään sitä mitä Jumala tarkoittaa kaikella. Ongelmana on se uskommeko, Olemmeko antaneet Jumalalle tilaisuuden kertoa itsestään.

 

Uskonnollisuus ei ole tie ymmärrykseen, ei myöskään uskonnon harjoittaminen. Ulkoiset tavat ja riitit saattavat tyydyttää meidän sieluamme ja auttaa keskittymään Sanaan, mutta ymmärrystä ne eivät lisää. Siksi tuntuu kummalliselta että Kirkkomme on täynnä reliikkejä 1500–1600-luvulta, joiden sisältö aukeaa huonosti nykyihmiselle ja nykyihmisen uudet tavat lähestyä Jumalanpalvelusta herättävät pahennusta. Asiat jotka eivät juuri kerro suhteestamme Jumalaan. Toki moni ihminen kokee Luterilaisen messun omakseen edelleen mutta se on ainoa Jumalalle kelpaava tapa viettää seurakunnan juhlaa, on melkoisen näköalatonta.

 

Jeesus mallintaa omalla elämällään aivan erilaista hengellistä toimintaa kuin mitä oma uskonnollinen kulttuurimme ilmentää. Nykyinen kulttuurimme mahdollistaa. jopa näkemyksen että Lähetystyö on tarpeetonta ja muutenkin keskustelun suunta on kääntynyt raiteille joka johtaa poispäin evankeliumin ytimestä ja sen julistamisesta pois. Toki Jeesuksenkin oli lähdettävä liikkeelle omasta kulttuuristaan jotta hänen sanomansa olisi ollut ymmärrettävä. Itse asiassa Jeesuksen vertausten nerokkuus ammensi ideansa ympärillä olevien ihmisten elämästä ja mursi ihmisten käsitykset Jumalasta ja Uskosta.

 

Jeesus kävi temppelissä ja hän tunsi kirjoitukset mutta erityistä Jeesuksen elämässä oli se malli jonka hän tarjoaa meille Jumalanpalvelukseksi. Hän kulki ihmisten keskuudessa opettaen ja parantaen ihmisiä.

Merkille pantavaa on että Jeesus oli ihminen samalla kun hän oli Jumalan poika. Hän tarvitsi Johanneksen Kasteen ja Pyhän Hengen voidakseen toimia ja Isän mallin ja ohjeen miten toimia. Jeesus sanoi useaan otteeseen että Minä kuuntelen isää ja teen saman kuin mitä hän tekee. Tämä tarkoittaa sitä että voimme toimia samalla tavalla.

Blogitaivas

Uusi Helluntai

Uusi Helluntai  syttyy ihmisen sydämessä, kun hän löytää sisältään jäljen, jonka Jeesus sinne jättää. Se on pieni särö jäässä, joka ympäröi tunnotonta sydäntä.

Tunnoton, jääkuoressa oleva sydän  ei jaksa säteillä lämpöä ympäristöönsä. Sen voimat riittävät juuri ja juuri pitämään kantajansa elossa.  Jääsydämen usko takertuu armoon, mutta kynnet revenneenä hän kantaa vanhoja taakkoja selässään.

Jos emme ota Jeesusta mukaan arkeemme, olemme vaarassa tukehtua ja vanhat synnit palaavat taakaksemme yhä uudestaan.  Jumalan lain edessä  teemme itsestämme syyllisiä jälleen kerran ja elämästämme tulee tuskaisaa vaellusta hämärässä. Olemme alttiita pahan äänelle. Se kuiskaa korvaasi, että juuri tällainen olet etkä voi asialle mitään, olethan ihminen ja osasi on vaikeroida omassa heikkoudessasi.

Tämä etäännyttää meidät Jumalasta ja pälyilemme piilossa hänen kasvoiltaan kuin Adam aikoinaan. Lopulta jättäydymme pois myös armosta ja hylkäämme evankeliumin liian vaikeana asiana. Gal 6:7-8 sanoo,

Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8

View original post 253 more words